Kiia
oli suuri persoona. Tytöstä löytyi kiihkeää jääräpäisyyttä mutta samalla Kiia oli todella hellyydenkipeä. Hänelle annettiinkin lempinimeksi Iholla-Kiia, sillä Kiia rakasti kömpiä myös vieraiden syliin.
Kiia ei ollut ihan niin ohjaajaherkältä mitä äitinsä. Mielestäni Kiia työskenteli pääasiassa omaksi ilokseen, eikä kokenut niinkään tarvetta miellyttää minua. Työskentelijänä Kiia oli todella kiihkeä. Kiia motivoitui erittäin hyvin taistelusta kanssani. Kiiassa oli myös jotain hyvin jääräpäistä. Se ei ihan hevillä luovuttanut vaan yritti tiukasti uudestaan ja uudestaan. Ihmisten kanssa Kiia oli sydämellisen avoin ja ystävällinen. Myös toisten koirien kanssa Kiia tuli pääasiassa hyvin toimeen.
Kotona Kiia viihtyi lähinnä omissa paikoissaan - prinsessana koirasohvalla tai sitten eteisessä vahdissa. Kiia pyrki myös usein syliin
hellittäväksi. Iltaisin katsoimmekin usein telkkaria yhdessä niin, että Kiia makasi vatsallani.
